Škoda Transtech oikaisee Kaupunkiliikenteen merkittävimmät harhaanjohtavat ja virheelliset lausumat tällä tiedotteella.

”Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne kommentoi Škoda Transtechin viranomaiselle jättämää toimenpidepyyntöä tavalla, josta käy ilmi, että se ei ole tutustunut asiaan”, sanoo Škoda Transtechin toimitusjohtaja Juha Vierros.

”Kaupunkiliikenne näyttää pyrkivän julkisuudessa pelottelemaan päättäjiä korvausvelvollisuudella, vaikka perustellusta syystä tehty keskeyttäminen ei synnytä korvausvastuuta. Yhtiö syyttää muita harhaanjohtavista luvuista, vaikka se itse salaa voittaneen tarjouksen hinnan, joka ei ole liikesalaisuus. Mikä hinnassa on sellaista, että sitä pitää piilotella?” Juha Vierros sanoo.

 

1. ”Hankinta on lainvoimainen” (Kaupunkiliikenteen lausuma tiedotteessa 29.7.2026)

Škoda ei väitä, etteikö asiaan liittyvä markkinaoikeuden käsittely olisi lainvoimainen. Lainvoimaisuus ei kuitenkaan tarkoita, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) voisi valvontatehtävässään katsoa, että hankintamenettelyssä on toimittu lainvastaisella tavalla. KKV:llä on edelleen käytössään puuttumiskeinoja, jotka eivät ole sidoksissa markkinaoikeuden ratkaisuun (kohta 2).

Lainvoimainen on eri asia kuin esimerkiksi ”tarkoituksenmukainen” tai ”edullinen”. Markkinaoikeus ratkaisi yhden kysymyksen: oliko Škodan tarjous muodollisesti mahdollista sulkea pois.

Markkinaoikeus ei arvioinut hintaa, rahoitusta, voittaneen tarjouksen sisältöä eikä sitä, miksi kilpailua ei syntynyt. Kaupunkiliikenne myös kumosi itse oman hankintapäätöksensä kertaalleen.

2. ”Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) (…) ei voi kumota (…) hankintapäätöstä”

Kaupunkiliikenne toteaa tiedotteessaan, ettei KKV ole muutoksenhakuelin eikä virasto voi siten kumota lainmukaista hankintapäätöstä. Lisäksi tiedotteessa todetaan, että virasto ei ratkaise tarjoajien välisiä riitoja eikä kumoa hankintapäätöksiä. Toteamukset pitävät sinänsä paikkansa. Ne eivät muuta sitä, että KKV:lla on itsenäinen toimivalta valvoa hankintalain noudattamista ja keinoja puuttua lainvastaisiin hankintoihin.

KKV:n valvonnan tarkoituksena on puuttua muun muassa suorahankintaan rinnastuviin menettelyltään karkeasti virheellisiin tai syrjiviin hankintoihin. Škoda on toimenpidepyynnössään esittänyt, että hankinnan ylläpito- ja tukisopimus on jätetty niin avoimeksi ja hinnoittelultaan epämääräiseksi, että sopimuskauden aikana on riski suorahankintaan rinnastuvista olennaisista sopimusmuutoksista. Valvonta on muutoksenhausta erillinen ja turvaa hankintamenettelyjen avoimuuden ja syrjimättömyyden.
KKV:n keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa lainvastaisen suorahankinnan kieltäminen sekä huomautuksen ja muun hallinnollisen ohjauksen antaminen hankintayksikölle. Ohjaus ei sido hankintayksikköä, mutta sillä KKV voi kehottaa keskeyttämään lainvastaisen hankintamenettelyn. Hallinnollista ohjausta voidaan antaa myös sellaiseen hankintamenettelyyn liittyen, josta on jo annettu lainvoimainen hankintapäätös.

Škodan näkemys on, että hankinta tulisi keskeyttää, sillä käsillä olevan hankkeen kustannukset ovat kasvamassa olennaisesti. Hankinnan keskeyttäminen on hankintalainsäädäntöä koskevassa oikeuskäytännössä katsottu tällaisessa tilanteessa lailliseksi myös lainvoimaisen hankintapäätöksen jälkeen.

Kaupunkiliikenne toteaa, että KKV:n valvonta kohdistuu ensisijaisesti laittomiin suorahankintoihin ja että raitiovaunuhankinta kilpailutettiin neuvottelumenettelyllä. Se sivuuttaa kuitenkin sen tosiasian, että KKV voi puuttua myös muihin lainvastaisiin hankintamenettelyihin laittomien suorahankintojen lisäksi. Se ei sen sijaan ota kantaa niihin muihin seikkoihin, joiden perusteella hankinta tulisi Škodan näkemyksen mukaan katsoa hankintalain vastaiseksi ja joiden perusteella KKV:n tulisi ohjata Kaupunkiliikennettä keskeyttämään hankinta.

3. ”(…) eikä uutta tarjouskilpailua voisi järjestää samoilla vaatimuksilla”

Tämä väite ei pidä paikkansa, eikä tämänkaltaista ”sääntöä” ole. Hankintayksikkö voi keskeyttämisen jälkeen käynnistää uuden hankintamenettelyn, vaikka hankinnan kohde ja vaatimukset olisivat pääosin tai kokonaan samat kuin keskeytetyssä hankinnassa.

Škoda huomauttaa myös, että Kaupunkiliikenne mainitsee itsekin syyn hankinnan keskeyttämiselle. Sen omassa tiedotteessa todetaan, että kahdesta lopullisesta tarjouksesta vain yksi täytti vaatimukset. Oikeuskäytännössä on katsottu, että todellisen kilpailun puuttuminen, esimerkiksi vain yhden hyväksyttävän tarjouksen saaminen, voi olla hankintayksikölle todellinen ja perusteltu syy keskeyttää hankinta.

4. ”Hankintalaki suojaa sekä tilaajaa, että tarjoajaa”

Škoda ei ole väittänyt, että tarjouspyynnön mukaisista vaatimuksista olisi joustettava yhden tarjoajan hyväksi.

Škoda on KKV:lle jättämässään toimenpidepyynnössä esittänyt, että Kaupunkiliikenne on hankintamenettelyn kuluessa asettanut Škodaa syrjiviä vertailuperusteita, muuttanut hankinnan yksityiskohtia ja muutoin menetellyt tavalla, joka Škodan näkemyksen mukaan osoittaa yhden tarjoajan suosimista ja on kaventanut kilpailun yhteen tarjoajaan.

5. ”Vahingonkorvausvastuu koskee hankintamenettelyssä aiheutettua vahinkoa eikä edellytä sopimuksen syntymistä.”

Hankintamenettelyn keskeyttäminen voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen vain, jos keskeyttäminen on hankintasäännösten vastainen.

Kaupunkiliikenne katsoo toteuttaneensa hankintamenettelyn hankintalain mukaisesti. Škoda puolestaan katsoo, että keskeyttämisen perusteet ovat olemassa: Kaupunkiliikenne katsoi saaneensa vain yhden hyväksyttävän tarjouksen ja hankinnan kustannukset ovat kasvaneet olennaisesti suhteessa alun perin budjetoituun.

Jos hankinta keskeytetään hankintalain mukaisesti ja todellisesta, perustellusta syystä, keskeyttäminen ei synnytä vahingonkorvausvastuuta.

6. ”Julkisuudessa esitetyt hintatiedot ovat harhaanjohtavia”

Kaupunkiliikenne kritisoi sitä, etteivät Škodan julkistamat tarjoussummat ole vertailukelpoisia hankesuunnitelman enimmäishinnan kanssa, ja toteaa, ettei enimmäishinta ole sama kuin voittaneen tarjoajan hinta.

Vertailu ei ole mahdollista yksinomaan siitä syystä, että Kaupunkiliikenne itse kieltäytyy julkistamasta voittaneen tarjouksen hintaa. Kaupunkiliikenteen kritiikki on siis ristiriitainen, kun se moittii mahdottomuutta vertailla tarjouksissa asetettuja hintoja keskenään, vaikka juuri se pitää vertailun mahdollistavat hintatiedot salassa.

Ylätason hintojen julkistaminen on vastaavan kaltaisissa hankkeissa hyvin tavanomaista, eikä sellaiselle ole sääntelystä johtuvaa estettä.